Tarinasivulla kerrotaan tarinoita ja esitetään kuvia aiemmilta vuosilta. Aineisto tulee pääasiassa Kälviän seudulta.

Allaolevan kirjoituksen on tuottanut Raimo Luoto. Hän on yksi merkittävimmistä Kälviäläisistä pyöräurheilun parissa pitkään toimineista henkilöistä. Oman ajouran päätyttyä Raimo on toiminut valmennus-, huolto- ja tuomaritehtävissä. Kirjoitus on julkaistu myös Kälviän Joulu -lehdessä vuonna 2006.

------------------------------------

Pyöräilyä vuosien varrelta

 
Kälviällä on pyöräilty kohta sata vuotta sillä pyöräily on ollut alusta asti Tarmon ohjelmassa. Kerronpa tässä vähän viisikymmenluvulta jota on pidetty tarmon pyöräilyn kulta-aikana, erikoisesti vuodesta 1958.

Vuoden aikana kilpailimme ahkerasti, oli piiriottelu Eteläpohjanmaata vastaan ja maaottelu Keski-Pohjanmaa - Pohjois-Ruotsi. Piiriottelu oli Kälviällä ja maaottelu Haapajärvellä, molemmat voitettiin selvin numeroin.

Sitten aloimme valmistautua SM-kilpailuihin, jotka pidettiin Porvoossa. Matkaan lähdettiin Eero Tuomaalan yhdeksän hengen bussilla. Tuomaala oli entinen pyöräilijä, joten matkaan lähdettiin ammattimiehen kyydissä, olihan hän lisäksi taksiautoilija Lohtajalta. Minä, joka olin ensimmäistä kesää Korpelan Voiman palveluksessa, en voinut lähteä auton mukana, vaan laitoin pyörän siihen kyytiin, ja Arvo Maunumäen kanssa menimme myöhemmin junalla. Hämeenlinnaan tullessamme huomasimme, että laiturilla käveli tuttuja miehiä pyörät olkapäillä, pojat olivat matkalla ajaneet eräässä kaarteessa pois tieltä, ja auto oli pyörähtänyt ympäri, onneksi kukaan ei loukkaantunut vakavasti, ainoastaan Kalevi Puukangas sai lievän aivotärähdyksen. Minun pyöräni runko meni  poikki, sekä Kalevin pyörästä etuhaarukka, muut pyörät pysyivät ehjinä. Matti Herronen, joka on tunnetusti hyvähermoinen mies totesi, auton ikkunasta ulos kontatessaan ja ympärilleen katsoessaan, auton ollessa kyljellään ja tavarat pitkin peltoa, että "hyvinhän se tähän asti meni". Arvo ja minä menimme suoraan Helsinkiin, sillä minä ja Kalevi ajoimme molemmat hopeasauma pyörillä, ja Helkaman tehtaalta saimme uuden rungon, ja etuhaarukan, jotka sitten kasattiin illalla Helperin verstaalla Porvoossa. Seuraavana päivänä oli sitten kilpailut, matka oli 210 km, näin pitkää kilpailua en ollut vielä ajanut. Kalevi Puukankaalla oli kolarista aiheutuvia pääkipuja, ja hän joutui keskeyttämään kilpailun. Meidän osaltamme kilpailu meni hyvin, tosin Paul Nyman voitti suomenmestaruuden , mutta Matti oli toinen minä seitsemäs ja Kalevi Pökkä neljästoista. Kalevi oli meistä nuorin, vasta kaksikymppinen ja oli edellisenä vuonna voittanut nuorten maantieajon suomenmestaruuden. Joukkuemestaruuden voitimme yli kolmella minuutilla. Se oli ensimmäinen joukkuemestaruus Kälviän Tarmolle maantieajoissa. Vuoden pyöräilykirjassa oli meistä kansikuva ja otsikko "Kälviä sotki selvän pelin". Joukkuemestaruus oli kait petattu Tampereen Pyörä Pojille mutta he jäivät peräti ilman mitalia neljänneksi. Vielä vuosina 1959 ja 1960 Tarmo voitti joukkuemestaruudet maantiellä.

Viisikymmentä luvulla oli pyöräily erittäin suosittu, yleisöä oli kilpailuissa paljon mm. rata-ajoissa ja jopa iltaisin harjoituksissakin oli katsojia paljon. Katsomo oli tupaten täynnä,  etusuora ja kaarteet oli varattu sillä niissä usein tapahtui ratkaisu. Silloinen Pyöräilyliiton valmennuspäällikkö Uolevi Väisänen totesi, että kun hän tuli Kälviälle oli jo asemalla enempi väkeä vastassa kuin monessa muussa kilpailussa. Kylien miehet totesivat, että mennään asemalle katsomaan kun etelän miehet tulevat.

Kaikki nämä vuodet pyöräily ja kaikki muukin urheilu pyöri Arvo Maunumäen ympärillä. Hän oli mainio kuuluttaja ja ajanotto käsikellolla oli nopeaa ja tarkkaa. Jo kouluaikana oli opettaja Karhulahti kehunut Arvon laskutaitoa. Hyvä yhteishenki ja huumori olivat usein esillä. Tässä muistuu mieleeni eräs kilpailu, kun PaavoTorkinlampi alkoi väittää, että hän voittaa Arvon viidenkymmenen metrin pikajuoksussa. Siitä muodostui laaja puheenaihe, kannattajia löytyi molemmille niin kuin usein tällaisissa väittelyissä käy. Sitten erään urheilukilpailun päätyttyä päätettiin toteuttaa kilpailu -  kumpi herroista on nopeampi.

Arvo otti kengät jalasta ja asettui lähtöviivalle todeten, että paljasjalkajuoksijat on ennenkin pärjänneet Kälviällä. Myös Torkinlampi riisui kenkänsä ja asettui Arvon viereen. Kilpailu oli tosi tiukka eikä kuvasta voi päätellä kumpi kilpailun voitti. En muista kuka toimi lähettäjänä sillä lähtö oli epätasainen ja joku vaatikin kilpailun uusimista, mutta uusintaa ei suoritettu.

Nyt Kälviällä on uusi pyöräilyn sukupolvi siitä osoituksena on tältä vuodelta kuusitoista eri luokkien suomenmestaruusmitalia, joista yli puolet on junioreiden tuomia ja voin vielä mainita, että ikäluokkien mestaruuskilpailut aloitettiin jo kolmekymmentä viisi vuotta sitten Arvo Maunumäen aloitteesta

Raimo Luoto