KÄLVIÄN TARMO

1909-1999

Koonnut Vesa-Matti Niskanen

Tarmon veteraanivoimistelijat 70-vuotisjuhlassa 1979. Samat voimistelijat harrastivat sauvavoimistelua myös 1930-luvulla. Voimistelulla oli alkuvuosina tärkeä merkitys.

Tarmon perustaminen

Kälviältä käsin on vuosikymmenien kuluessa levinnyt Keski-Pohjanmaan henkisen toiminnan voimakkaimpia lähdevirtoja. Sen vuoksi on luonnollista, että aatteellisiin asioihin syttyvät kälviäläiset ryhtyivät kehittämään itseään myös urheilun avulla. Vuonna 1886 kesällä vietettiin Kälviällä ensimmäistä edeltä käsin suunniteltua kansanjuhlaa, jossa myös urheilulla oli merkittävä osuus. Juhlan pääpuhujana oli kansakoulunopettaja Juho Siirilä, joten myös kasvatukselliseen ja valitukselliseen puoleen kiinnitettiin huomiota. Tällaisia kansajuhlia järjestettiin myöhemminkin, mutta urheilullinen osuus oli sattumanvaraista, johon varmaan vaikutti ajan venäläistyttämiskausi.

Pohjanmaan radan valmistuminen vaikutti ratkaisevasti Kälviän urheiluelämään. Monet rautateiden palveluksessa olevat osallistuivat paikkakunnan urheilurientoihin. Kansajuhlia alettiin pitää vuosittain ja erilaisilla urheilumuodoilla oli jo nyt ratkaiseva osuus. Kokkola-lehti kertoo puolittain järjestäytyneestä urheilutoiminnasta 1907 näin: ¨Kirkonkylän nuorisoseura on keskuudessaan perustanut voimisteluseuran ja valitsi sen johtajaksi talokas Kaarlo Koskelan. Useita harjoituksia on pidetty. Toivottavaa olisi, että näillä uusilla urheilijoilla riittäisi harrastusta, että edistyisivät niin hyvin, kun vuosi sitten täällä perustettu Jokikylän voimisteluseura. Jokikylän voimisteluseurasta sanotaan joita kuita jäseniä jääneen pois, mutta kun yleisö aivan poikkeuksetta suosii voimistelua, niin ei nuorison pitäisi siitä luopua, vaan olisi heidän jatkettava ja annettava voimistelunäytännöitä, joista kertyvät tulot saisi käyttää voimistelijain menoihin.¨

Ensimmäiset varsinaiset urheilukilpailut pidettiin Kälviällä kansanjuhlan yhteydessä heinäkuun 5. päivänä 1908 Puukankaan puistossa. Kilpailuja oli suunniteltu etukäteen ja toimitsijalistasta löytyy tuttuja kälviäläisiä sukunimiä: ylöspanijoina toimivat Yrjö Siirilä, A. Havulinna ja M. Karhulahti, kellon katsojina Otto Tuunala, A. Peitso, M. Runttujärvi ja Kauppinen, mittareina Oskari Penttilä, Matti Penttilä ja Matti Marttila. Kilpailut suoritettiin moniotteluina ja koska todennäköisesti ei ollut käytössä valmiita pistetaulukoita, niin laadittiin kilpailuja varten oma taulukko.

Yhden pisteen tuotti:

kuulantyönnössä jokainen 25 senttiä
kiekonheitossa jokainen 75 senttiä
keihäänheitossa jokainen 100 senttiä
korkeushypyssä jokainen 3,5 senttiä
pituushypyssä jokainen 13 senttiä
seiväshypyssä jokainen 15 senttiä
100 metrin juoksussa jokainen 1/10 sekunti alle 20 sekunnin
1500 metrin juoksussa jokainen 2 sekuntia alle 440 sekunnin.

Osanottajia näissä kilpailuissa oli ollut 17. Lajitulokset eivät olleet tämän päivän mittapuun mukaan kummoisia, mutta olivathan olosuhteetkin täysin erilaisia. Heittosarjan voittaja oli Matti Benttilä, hyppysarjan H. Lehto ja juoksusarjan paras oli Hj. Marttila. Samoissa kilpailuissa pyöräilyn voitti Erkki Wähähyyppä.

Virallisten kansanjuhlien lisäksi oli paljon epävirallisia kilpailuja. Kun iltaisin kokoonnuttiin yhteen, tottakai kilpailtiin juoksussa, kivenpukkauksessa, seipään heitossa ja muissakin lajeissa. Talvisin koetettiin voimia ja kestävyyttä hiihdossa. 22.2.1908 pidetyssä hiihtokilpailussa oli 20 osanottajaa. Kilpailun voittaja oli Otto Mäkelä jättäen toiseksi tullutta Erkki Wähähyyppää lähes minuutin.

Tilikirjojen mukaan järjestelmällistä urheiluseuratoimintaa on ollut jo vuonna 1907. Merkintöjen mukaan on maksettu jo silloin urheilijoiden matkakorvauksia, ostettu nojapuut ja hankittu Telinevoimistelun opaskirja. Vuoden 1908 menojen mukaan on ostettu Herman Lehdolta kuula, kiekko ja 2 kpl keihään terää ja keihään varsi lisäksi. Samoin menoista löytyy, että on annettu lahja Sievin Urheiluseuran arpajaisiin. Urheiluseuraa ei oltu vielä virallisesti perustettu. Toiminta oli epävirallista nuoriso- ja raittiusseuran yhteydessä. Urheiluseuran perustaminen oli 1900-luvun alussa vaikeaakin maan ollessa Venäjän vallan alla. Viranomaisten taholta oltiin epäluuloisia urheilutoimintaa kohtaan. Pelättiin, että järjestelmällisessä urheilutoiminnassa on kumouksellisia aineksia.

Maaliskuun 24. päivänä 1909 kokoontui Kälviän Seurahuoneelle joukko urheiluseuran perustamisesta kiinnostuneita henkilöitä. Perustamiskokouksessa puhetta johti Lauri Penttilä ja sihteerinä toimi Jalmari Marttila (nuorempi). Kokous päätti yksimielisesti, että perustetaan voimistelu- ja urheiluseura pitäjään ja että seura tulisi toimimaan Kälviän Nuorisoseuran ja Raittiusseura Tenhon alaosastona. Seuran nimiasiasta oli jo ennakkoon käyty keskusteluja ja kokous hyväksyi yksimielisesti seuralle nimen Tarmo. Kokouksessa valittiin viisihenkinen toimikunta asiaa edelleen kehittämään ja 4.4.1909 pitämässään kokouksessaan se valitsi ensimmäiset Tarmon toimihenkilöt. Puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Marttila (nuorempi), kirjuriksi Alfred Tuunala, voimistelunohjaajaksi Lauri Penttilä ja rahastonhoitajaksi Nuorisoseuran rahastonhoitaja Oskari Penttilä.

Kälviän Nuorisoseuran ja Raittiusseura Tenhon yhteinen kokous pidettiin huhtikuun 18. päivänä 1909 ja siinä kokouksessa hyväksyttiin Tarmon säännöt, joten tätä päivää voidaan pitää Tarmon syntymäpäivänä. Jo tässä kokouksessa liittyi Tarmoon 19 jäsentä ja vuoden loppuun mennessä jäsenmäärä oli jo kasvanut 30:ksi. Elokuun 23. päivänä 1910 pidetyssä kokouksessa tehtiin päätös, että Tarmo liittyy Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton jäseneksi. ¨Päätökseksi tuli, että yhdytään liittoon aivan ensi tilassa ja ilmoittaminen tästä Vaasan piirikunnalle jätettiin seuran sihteerin tehtäväksi.¨

Ensimmäinen vuosikymmen

 Kuten aikaisemmin mainittiin, oli voimistelua harrastettu Kälviällä jo ennen seuran virallista perustamista. Voimistelulla oli tärkeä merkitys Tarmon toiminnassa. Ensimmäisessä voimistelujoukkueessa on 20 miestä. Harjoituksia pidettiin kaksi kertaa viikossa ja esiintymisiä oli iltamien ja juhlien yhteydessä. Kävivätpä venäläiset sotilaatkin katsomassa harjoituksia, ettei niissä vain olisi mitään sopimatonta.

Voimistelu oli monipuolista, sillä sauva- ja vapaavoimistelun lisäksi harrastettiin telinevoimistelua nojapuilla, rekillä, renkailla ja pukilla. Ensimmäisinä voimistelun ohjaajina toimivat Kalle Koskela, Kalle Mäkelä, Alfred Tuunala, Ville Marttila, Lauri Penttilä ja Antti Ojanperä. Voimisteluharrastus säilyi pitkään ohjelmistossa. Vielä 1950-luvulla harrastus oli aktiivista.

Koska paikkakunnalla ei ollut varsinaista urheilukenttää seuran alkuaikoina, oli luonnollista, että yleisurheilijoista vain juoksijat kunnostautuivat alussa. Erikoisesti Tarmoa tekivät tunnetuksi maakunnan ulkopuolellakin 5 kertaa 2000 metrin viestijoukkue, joka kolme kertaa peräkkäin voitti Vaasassa kilpailun ja näin saavutti kiertopalkinnon omakseen. 1911 joukkueessa juoksivat Eefferi Harju, Jalmari Marttila (nuorempi), Matti Ojala, Oskari Siirilä ja Kalle Peltola. 1912 Harjun, Marttilan ja Siirilän lisäksi Valfrid Hakala ja Eino Hietala. 1913 muuten sama joukkue, mutta Siirilän tilalla juoksi Kalle Suonperä. Joukkueen jäsenistä Eefferi Harju oli aikamme huomattavimpia juoksijoita ja edusti maatamme Tukholman olympiakisoissa 1912.

Muina ensimmäisen vuosikymmenen urheilumuotoina olivat hiihto, paini ja pyöräily. Kälviän painiharrastuksen herättäjänä oli asemamies Herman Lehto. Ostettiin painimatto ja Lauri Penttilä lähetettiin itse mestaripainija Yrjö Saarelan oppiin. Painin kannalta valitettavasti Lauri Penttilä matkusti Amerikkaan ja näin paini menetti innokkaan valmentajan. Painia ei kokonaan kuitenkaan unohdettu, sillä uudelleen 1950-luvulla oli innokkaita ja menestyviä molskimiehiä Jussi Voltin johdolla erikoisesti Kleemolassa ja Vuolteella..

Nimekkäimpänä urheilumuotona Tarmossa oli ensimmäisinä vuosikymmeninä pyöräily. Miksi juuri pyöräily on juurtunut niin voimakkaasti kälviäläiseen maaperään? Keski-Pohjanmaalla ei ole toista kuntaa eikä urheiluseuraa, joissa vuosikymmenestä toiseen pyöräily olisi ollut yhtä voimakkaasti esillä. Onko naapurissa olevalla ruotsinkielisellä asutuksella merkitystä asiaan? Ensimmäisen vuosikymmenen pyöräilijöistä tulee mainita ensimmäisenä Juho Jaakonaho, joka seuraamme edustaen hankki kaikkiaan yhdeksän Suomen mestaruutta. Jaakonaho oli myös mukana Tukholman olympialaisissa 1912, mutta, joutui keskeyttämään kilpailun pyörärikon vuoksi. Antti Hyypän (Vähähyyppä) paras kausi sattui myös ensimmäiselle vuosikymmenelle. Hänen paras saavutuksensa oli vuonna 1913 saavutettu Suomen ennätys 100 km:n maantieajossa 3 tuntia 7 minuuttia ja 54,3 sekuntia.

Vuosikymmenet 1920 ja 1930

Matti Herronen, Raimo Luoto ja Kalevi Pökkä Porvoossa. Joukkueajon kultamitalimiehet 1958 saamassa palkintojaan

Vapaussodan jälkeiset vuodet olivat seuran toiminnassa hiljaisia. Sotaa edeltävät johtajat olivat vetäytyneet syrjään, osa muuttanut ulkomaillekin. Uusia yhtä kyvykkäitä vetäjiä ei ollut saatavilla. Sotaa seuranneet vuodet toivat mukanaan monia yhteiskunnallisia muutoksia urheiluelämäänkin. Järjestötoiminta oli hapuilevaa. Puheenjohtajat ja sihteerit vaihtuivat lähes vuosittain. Näin ei voinut syntyä pitkäjänteistä seuratyötä. Seuran piirissä alettiin vähitellen ymmärtää, että tuloksellinen toiminta oli mahdollista vain, jos seuralla on oma urheilukenttä. Vuonna 1929 perustettiin sitä varten urheilukentän rakennusrahasto, mutta kun kenttäaluetta ei saatu sopivalta paikalta, siirtyi rakentaminen usealla vuodella. Jo ensimmäisinä toimintavuosina kenttäasia oli ollut esillä lähinnä Jalmari Marttilan aloitteesta, mutta aloite ei johtanut tällöin tulokseen.

 Yleisurheilupaikkoina kentän puuttuessa olivat jo ennen mainittu Puukankaan puisto, Marttilan tienristeys ja rautatieasemalle radan vartta kulkeva tie. Siinä juostiin 100 metriä, pitemmät matkat juostiin maantietä pitkin Ullavan suuntaan. Heitotkin suoritettiin rautatien alueella, jossa koivukuja haittasi heittoja, mutta joskus kuulemma auttoikin, kun sattui käymään sopivasti oksiin. 100 metrin juoksulla lähetettiin valkoisella liinalla. Aavistuslähdön ottaneita harvoin huudettiin takaisin. Yleensä kisat olivat moniotteluita, suosituin oli kolmiottelu 100 metriä, pituus ja kuula. Erikoislajina oli usein 1500 metrin juoksu. Palkintoina annettiin yleensä mitaleita, joskus jopa talousesineitäkin. Vasta 1930-luvulla tulivat palkintolusikat muotiin.

Kälviän urheilutoiminta vilkastui huomattavasti, kun Tarmon yleiseen kokoukseen lokakuussa 1932 saatiin tieto, että kunta on lahjoittanut seuralle kaksi maapalstaa urheilukentän rakentamista varten. Samassa kokouksessa valittiin toimikunta vaihtamaan lahjoitetut maa-alueet Jalmari Marttilan kanssa ja ostamaan häneltä lisämaata urheilukentän rakentamista varten. Kaupan yhteydessä Jalmari Marttila teki seuralle huomattavan lahjoituksen. Koska edessä oli talvi ei rakentamispuuhiin heti ryhdytty.

Kälviän Tarmon kannalta tärkeä päätös tehtiin yleisessä kokouksessa 3. päivänä marraskuuta 1932. Tässä kokouksessa Tarmo päätti erota Kälviän Kirkonkylän Nuorisoseurasta ja Raittiusseura Tenhosta. Samalla hyväksyttiin Voimistelu- ja Urheiluseura Tarmolle säännöt ja yhdistys päätettiin ilmoittaa heti yhdistysrekisteriin.

Vuoden 1933 tammikuun 11. päivänä pidetyssä vuosikokouksessa Tarmon puheenjohtajaksi valittiin agronomi Kauno Kleemola. Seuran toiminnassa alkoi vilkkaampi ja määrätietoisempi kausi, jota jatkui aina talvisotaan saakka. Urheilukentän rakennustyöt aloitettiin heti ja saman talven aikana pidettiin soranajotalkoita kentän kunnostamista varten. Perustamistyöt, salaojitus, auraus ja tasoitus aloitettiin kesällä 1933. Seuran jäsenten innokkaan talkootyön tuloksena kenttä saatiin vihdoin valmiiksi ja vihkiäiskilpailut pidettiin syyskuun 8. päivänä 1935

Urheilukentän valmistuminen vilkastutti pitäjän urheiluelämää. Seuraavana kesänä kentälle valmistui lisäksi pukusuojatilat ja ¨paviljonki¨. Samana kesänä urheilukentällä pidettiin ensimmäiset kansalliset kilpailut, joihin osallistui sen hetken parhaita urheilijoitamme. Samoin pidettiin kansalliset kilpailut pyöräilyssä. Vaikka urheilukentän rakentaminen oli vaatinut seuralta huomattavia taloudellisia uhrauksia, oli seuran talous kunnossa. Vilkastunut kilpailutoiminta toi seuralle myös tuloja, kälviäläiset tulivat silloin ja tulevat nykyäänkin mielellään katsomaan urheilukilpailuja.

Pyöräily oli edelleen nimekkäin seuran toimintamuodoista. Puheena olevina vuosikymmeninä ovat seuran nimeä kunniakkaasti puolustaneet mm. Thor Porko, Jalmari Passoja, Ernsti Luomala, Eino Jokela, Jalmari Puoliväli, Otto Vähähyyppä, Tauno Viitala, Jeeli Vuolle, Otto Viitala muutamia mainitaksemme. Thor Porko jatkoi maineikasta pyöräilijänuraa myöhemmin muissa seuroissa Helsingissä ja Kokkolassa. Tarmon paidassa hän ehti saavuttaa yhden Suomen mestaruuden ja 1936 hän oli Suomen edustajana Berliinin olympialaisissa. 1929 Jalmari Passoja, Eino Jokela ja Ernsti Luomala saavuttivat joukkueajossa Suomen mestaruuden.

Myös hiihdossa Kälviän Tarmon miehet menestyivät kyseisinä vuosikymmeninä. Tarmon parhaat hiihtäjät Arvi Parpala, Matti Seppälä, Jeeli Vuolle, Kalle Nurisalo ja Toivo Lahti veivät usein seuran värit voittoon piirin mestaruuskilpailuissa. Nimekkäin mainituista on ollut Toivo Lahti, jonka nimi lähes 30-vuotisen kilpailu-uran aikana on ollut tuttu Suomen mestaruushiihdoissa, Salpausselällä, Ounasvaaralla ja Oulun hiihdoissa. Viimeksi mainitun hiihdon Lahti voitti vuonna 1939 ja myöhemmin ikämiessarjan 1949.

Kyseiseltä ajanjaksolta on myös syytä tuoda esille muutamia nimiä, jotka ovat puuhakkaasti toimineet niin urheilijoina kuin järjestötehtävissä. Vuosikertomusten mukaan tällöin tulee mainita seuraavat: Väinö Kuusela, Niilo Tuunala, Arvo Marttila, Yrjö Tuunala, Viljam Sankari, Onni Ojanperä, Otto Vähähyyppä, Pauli Vähälä, Veikko Tuunala, Toivo Suonperä ja Urpo Nikula.

Sodan jälkeen

Sotavuosien 1939-1944 aikana suurin osa seuran jäsenistä oli maanpuolustustehtävissä. Tästä johtuu, että toiminta oli lähes pysähdyksissä. Pääasiassa työ kohdistettiin vain poikatoimintaan, jonka innokkaana johtajana toimi Arvo Junkkila. Sota vaati seuralta raskaat uhrit, sillä yhteensä 23 tarmolaista saavutti sankarikuoleman.

Kuten Vapaussodan jälkeen niin myös Talvi- ja Jatkosodan jälkeen seurasi urheilutoiminnassa hiljainen kausi. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli jälleen tapahtunut suuria muutoksia, oli jälleenrakentamisen ja sotakorvauksien maksamisen aika. Suojeluskuntajärjestön lakkauttaminen oli urheiluelämälle raskas isku. Siirtolaisuuskysymykset olivat ratkaisun alla.

Ihmisillä oli suuri huoli tulevaisuudesta epävarmoissa oloissa. Yllättävän nopeasti kuitenkin kansa pääsi normaalin elämän uomiin. Niinpä Tarmonkin toiminnassa vuosina 1946-1947 alkoi niin vilkas ajanjakso, ettei sitä aikaisemmin oltu koettu. Vuosina 1947-1948 perustettiin seuran kyläosastot Passojalle, Kleemolaan, Ridankylään, Välikylään ja Suonperään. Seuran jäsenmäärä oli 1940-luvun lopussa jo 441.

Vuoden 1947 alussa pidetyssä vuosikokouksessa perustettiin Tarmon naisjaosto uudestaan. Sen toiminta lähti liikkeelle vilkkaana ja toimeliaana ja innokkaana voimistelun ohjaajana oli opettaja Alli Lampo. Naisten mukaantulo toi tervetulleen lisän seuran toimintaan. Tarmo osallistui kesällä 1947 SVUL:n suurkisoihin sekä nais- että miesjoukkueella, joissa yhteensä oli 38 voimistelijaa. Joukkueen johtajina toimivat Urpo Nikula ja Alli Lampo. Valitettavasti naisten mukaantulo kesti vain lyhyen ajan, koska jo kahden vuoden kuluttua naisvoimistelijat erosivat Tarmosta ja perustivat oman seuransa.

Pyöräilyssä selviydyttiin sodan aiheuttamasta lamakaudesta ehkä nopeimmin. Suomen mestaruuksiin ei 1940-luvun lopulla vielä ylletty, mutta piirin kilpailuissa sananmukaisesti putsattiin palkintopöytä yhtä lukuun ottamatta. Pyöräilyn innokkaaksi vaalijaksi ja puolestapuhujaksi tuli Arvo Maunumäki, itsekin piirinmestaruuksia hankkinut entinen pyöräilijä. Vuoden 1949 piirinmestaruuksia ajaneita pyöräilijöitä olivat: T. Viitala, Pauli Koskela, Erkki Suonperä, Paavo Ojala ja Matti Luomala.

Vuonna 1949 huhtikuun 18. päivänä vietettiin seuran 40-vuotisjuhlia. Tilaisuudessa jaettiin ansiomerkit 22 seuran ansioituneelle jäsenelle. Jalmari Marttila kutsuttiin juhlassa seuran kunniapuheenjohtajaksi. Samana vuonna Kälviän Tarmo sai järjestettäväkseen SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin ensimmäiset piirikisat. Vuosikertomuksessa on seuraava maininta kisoista: ¨Nämä tulevat unohtumattomasti säilymään kaikkien mukana olleiden mielessä. Rivistö, jossa toistatuhatta osanottajaa teki kunniaa sankarivainajille ja sen jälkeen marssi urheilukentälle, oli sellainen näky, että se panee urheilun vihollisenkin sydämen sykkimään ja tarkistamaan kantansa.¨ Näissä kisoissa kesäkuun 6. Päivänä vihittiin seuran lippu. Lipun aiheenahan on valkoisella pohjalla sininen Tarmon tunnus laakerilehvän ympäröimänä. Oikealla lisäksi Pohjanmaan vaakuna. Lipun on suunnitellut seuran valitsema lipputoimikunta ja piirtänyt taiteilija A., Järvelä. Ompelutyön on suorittanut käsityöliike Aino Helsingistä.

1940-luvulla seuran toimintamuodot olivat monipuolistuneet. Uusina urheilulajeina olivat entisten yleisurheilun, voimistelun, hiihdon ja pyöräilyn lisäksi olivat nyt pesäpallo, suunnistus, nyrkkeily ja uudelleen paini. Urheilutoimintaa oli viety kylille kyläosastojen muodossa. Urpo Nikula, Eino Salo, Arvi Ojala, Arvo Maunumäki, Vilho Itkonen ja Martti Hirvi antoivat Tarmon toimintaan silloin suurimman panoksen.

Viides vuosikymmen - pyöräilyn valta-aikaa

Matti Herronen ja Raimo Luoto vuonna 1961

40-luvun lopussa toteutettu seuran uudelleen organisointi osoittautui silloisissa oloissa onnistuneeksi. Jäsenmäärä oli vuoden 1958 lopussa 473. Tarmosta oli muodostunut pitäjässä seura, joka on koonnut työmuotoihinsa tavalla tai toisella melkeinpä jokaisen kälviäläisen perheen jäseniä. Kun lisäksi seuran puheenjohtajaksi saatiin 1950 laajasti urheiluelämää tunteva Arvo Maunumäki, olivat kaikki edellytykset laajapohjaiselle toiminnan jatkumiselle.

Yleisurheilussa seura ei kyennyt kasvattamaan huipputekijöitä, mutta yleisurheilun harrastajia oli paljon. Vuosikymmenen lopulla Tarmo nousi Suomen Urheiluliiton luokittelussa I luokkaan. Parhaiten menestyneistä vuosikymmenen urheilijoista mainittakoon seuraavia: Eljas Raitala, Samuli Korkiala, Jussi Pökkä, Heikki ja Erkki J. Ruokoja, Samuli Roimela, Matti Ojala, Mauri Kangas, Paavo Korpijärvi, Raimo Hautamäki ja Arto Kuorikoski.

Hiihdossa ei ole löytynyt Toivo Lahden työn jatkajaa. Vanhemmista hiihtäjistä ovat ikämiessarjoissa menestyneet Pauli Kangas, Väinö Vehniä ja Kalle Palola. Nuoria hiihtäjiä on nousemassa mm. Samuli Lassila, Eero ja Timo Jokela, Jorma ja Eero Harju ym.

Tarmon toiminnassa on selvästi ollut havaittavissa toiminnan painopisteen siirtyminen pyöräilyyn. Siinä seura on edelleen saavuttanut parhaimmat voittonsa. Monet piirin mestaruuskilpailut Tarmo on järjestänyt, useimmat mestaruudet on myös kotiin jäänyt. Seuran edustajat ovat myös vuosikymmenen aikana ilahduttaneet monilla Suomen mestaruuksilla ja siten päässeet kilpailemaan myös ulkomaille. Tämän vuosikymmenen pyöräilijöistä on syytä tässä mainita Aaro Ojala, Mauno Santalo, Matti Herronen, Antti Myllykangas, Jorma Lahti, Kalevi Pökkä, Raimo Luoto muutamia mainitakseni.

Vuosikymmenen toimintaa on haitannut oman toimitalon puute. Asia on ollut vireillä koko 1950-luvun, ajatuksesta ei ole kuitenkaan päästy tekoihin. Syksyllä 1958 taloasia eteni, kun Kälviän kunnan , Nuosisoseuran ja Raittiusseuran kanssa päästiin yhteisymmärrykseen Seurojentalon kunnostamisesta. Tässä kunnostamisessa Tarmolla oli johtava asema, ja niin 1959 saatiin viettää omia 50-vuotisjuhlia omassa toimitalossa.

Tässä yhteydessä on syytä todeta ne toimihenkilöt, joiden vastuulla Tarmon toiminta pääasiassa vuosikymmenen aikana oli. Kun mainitaan vuoden 1959 johtokunta, tulee aika moni Tarmon toiminnalle tärkeä henkilö mainituksi: Puheenjohtaja Arvo Maunumäki, varapuheenjohtajana Unto Savola, sihteerinä Olavi Asujamaa, rahastonhoitajana Esko Tuunala sekä jäseninä: Veikko Salo, Jussi Pökkä, Erkki Torvela, Kaino Ojala, Elmo Rauhala, Eino Salo, Kalevi Uusitalo, Risto Kalajo, Olavi Kallinen, Ensti Vuolle, Samuli Lassila, Toivo Suonperä, Jaakko Penttilä, Yrjö Särkkö ja Lauri Kauppila.

Kuudes vuosikymmen - voimat yhteen

Arvo Maunumäen pitkän puheenjohtajakauden erääksi merkittävimmäksi hetkeksi voidaan mainita kälviäläisen urheilutoiminnan yhdistymisen, kun Ruotsalokin tuli mukaan Tarmon toimintaan Voimankoiton lopetettua ja sulauduttua Tarmoon. Näin saatiin vuosia jäytänyt ristiriita pitäjän urheilutoiminnassa lopullisesti haudatuksi.

Keskipohjalaisen urheilun historia kertoo ruotsalolaisesta urheilutoinnista seuraavaa: Ruotsalo on Kälviän toinen harrastustoiminnan keskus. Sporttiklubi piti siellä ampumakilpailuja viime vuosisadan lopulla. Kunnarinpauhan ja Rytikarin kalastajajuhlilla soudettiin ja purjehdittiin kilpaa. Vuonna 1906 perustetun raittiusyhdistys Salonkukan piiriin perustettiin 1911 virallinen urheilutoimikunta, ja 1913 se liitettiin Voimankoittona SVUL:oon. Ensimmäiseen viralliseen johtokuntaan kuuluivat Valfrid Hakala, Fritiof Kippo, Aatu Valkama, I. Porko, K. Rautio, J. Hakunti ja E. Harju. Hiihto muodostui Voimankoiton tärkeimmäksi lajiksi ja piirinmestaruuksia saivat 1920- ja 1930-luvuilla ainakin seuraavat: Eefferi Harju, Eino Kuusiniemi, Toivo Lahti, O. Junnila ja Pentti Lahti. Myöhemmistä hiihtäjistä on erityisesti mainittava Ounasvaaran nuorten sarjan voittaja Jouko Peitso sekä Jussi Peitso, Liisa Järvi, Toivo Järvi ja Jorma Kippo.

Kun Kälviän Tarmo 1959 vietti 50-vuosijuhliaan todettiin, että Tarmo oli pyöräilystä puhuttaessa kolmen ensimmäisen pyöräilykeskuksen joukossa 1960-luvulla pyöräily oli edelleen Tarmon valtalaji. Harrastajia ja kilpailuja riitti. Piirin mestaruuksista kahmittiin edelleen valtaosa. Valtakunnallista menestystä saavutettiin ja oltiin edustamassa maatamme ulkomailla. Matti Herronen ja Mauno Uusivirta olivat olympiaedustajina. Kälviän kortteliajot ja Haka-ajot ovat merkittäviä ajotapahtumia maassamme, jotka noteerataan televisiota myöten. Kuluneen vuosikymmenen alussa Matti Herronen, Raimo Luoto, Kalevi Pökkä, Antti Myllykangas ja Jorma Lahti jatkoivat uraansa ja uusina kilpailijoina olivat nousemassa Esko ja Alpo Hautamäki, Eero Tuunala, Eljas Rauhala, Tarmo Hoikkala, Reijo Heinoja, Hannu Uusimäki, Jaakko Uusimäki sekä luonnollisesti toholampilaislähtöinen Mauno Uusivirta. Pyöräilijöiden rivit olivat hieman harventuneet, mutta innostusta edelleen riitti, yleisöä oli kilpailuissa ja toimitsijoita oli helppo saada.

Yleisurheilu alkoi nousta 1960-luvulla. Luokattomasta seurasta valioon kahdessa vuodessa on verraton saavutus. Heittäjiä seurassa ei ollut, hyppääjiä vähän, mutta juoksijoita sitäkin enemmän. Kalevi Uusitalo, Mauri Kangas ja Paavo Peltola olivat innokkaita vetäjiä. Vuosikymmenen alkupuoliskolla menestystä hankkivat juoksijat Rauno Kotkajuuri, Jaakko Puukangas, Mauri Kangas, Paavo Peltola, hyppääjät Leo Lassila, Timo ja Jukka Nikula sekä keihäänheittäjä Jouko Hassinen.

1966 saavutettiin ensimmäinen Suomen mestaruus yleisurheilussa. Jukka Maunula, Esko Kykyri ja Juhani Saviainen saavuttivat nuorten sarjassa maastojuoksun joukkuemestaruuden. Samana vuonna Juhani Ruokoja, Markku Vähälä ja Kaj Niemi saavuttivat vastaavan poikien sarjassa ja seuraavana vuonna 1967 Juhani Ruokoja, Kaj Niemi ja Eero Nissi voittivat A-poikien Suomen mestaruuden. 1960-luvun muita merkittäviä yleisurheilijoita olivat juoksuissa Timo-Jaakko Virkkala moninkertainen maaotteluedustaja pikamatkoilla, Markku Juhola, Pekka Vuolle, Mauri Niemi, Hannu Järvi, Matti Rimpilä, Vilpo Passoja, Markku Herronen ja hypyissä nuorten puolella Risto Nikula, Mauno Hyyppä ja Tapani Norppa.

Kaj Niemi ja Juhani Ruokoja 3000 m:n juoksussa Kokkolassa.

Edellisellä vuosikymmenellä hiihto oli selvässä nousussa, mutta harjoitteluinnonko laimentuessa pudottiin kuvasta ja vain nuorten, poikain ja naisten sarjoissa pysyttiin piiritasolla jopa mestaruuksiin saakka. Vuosikymmenen lopulla alkoi tulla menestystä poikien sarjoissa. Ruotsalolaiset Järven veljekset Hannu ja Juha menestyivät monissa kansallisissa kisoissa ja

Keskipohjanmaa-lehti noteerasi Hannun toiseksi parhaaksi hiihtäjäksi sarjassaan. Aikaisemmin harrastetuista urheilumuodoista paini, nyrkkeily ja pesäpallo olivat jääneet pois. Uutena lajina harrastajia saavutti jääkiekko. Jääkiekkoa onkin Kälviällä pelattu aina vuodesta 1964 asti. Perussarjaotteluissa on päästy olosuhteet huomioon ottaen näyttäviin tuloksiin. Jääkiekon hyväksi paikkakunnalle työskennelleista on ennen muita mainittava Seppo Peraston nimi. Samoin seuran sääntöjä on muutettu vuonna 1966 siten, että Tarmo voi järjestää ampumahiihto- ja ampumakilpailuja.

Vuonna 1965 alkoi puheenjohtajana yleisurheilumies Tauno Juholan yksitoista vuotta kestänyt toimikausi. Kuten edellä jo mainittiin, vuosikymmenen lopulla yleisurheilijoiden saavutukset olivat huomattavia. Vuoden 1969 johtokunnassa Juholan lisäksi ovat toimineet seuraavat: varapuheenjohtaja Ilpo Ingalsuo, sihteeri Vesa-Matti Niskanen, rahastonhoitaja Timo Nikula, hiihtojaoston puheenjohtaja Lauri Järvi, jääkiekkojaoston puheenjohtaja Erkki Rannisto, kuntourheilujaoston puheenjohtaja Jaakko Penttilä, pyöräilyjaoston puheenjohtaja Esko Hautamäki, nuorisotyöstä vastaava Timo-Jaakko Virkkala, palloilujaoston puheenjohtaja Seppo Perasto ja yleisurheilujaoston puheenjohtaja Paavo Peltola.

Seitsemäs vuosikymmen - Tarmo jälleen ilman urheilukenttää

Vuoden 1971 vuosikertomuksen mukaan tärkeänä puheenaiheena on sinä vuonna ollut urheilukentän luovuttaminen kunnalle. Urheilukenttäalueen luovuttaminen aiheutti myös vastakkaisia mielipiteitä. Erityisesti vanhemmille Tarmolaisille oli kunnia-asia, että heidän talkoopanoksellaan aikaansaatu urheilukenttä pysyisi Tarmon omistuksessa. Kenttä kaipasi kuitenkin peruskorjausta ja esillä olevat tiesuunnitelmat aikoivat viedä kentästä osan juoksuradoista. Kenttää tarjottiin ko. vuonna Kälviän kunnalle, mutta silloin kunta ei ollut halukas sitä vastaanottamaan. 1974 Kälviän Tarmo pääsi yksimielisyyteen asiasta kunnan kanssa. Luovutussopimuksen mukaan Kälviän kunta rakentaa uuden urheilukentän ja pitää huolta sen suorituspaikoista.

Taloudellisella rintamalla urheiluseuroilla oli 1970-luvulla tiukkaa. Pyrittiin keksimään uusia tulojenhankkimiskeinoja. Alkupuoliskolla bingotoiminta kannatti Kälviällä, mutta sitten pienet bingopaikat joutuivat väistymään suurien bingohallien houkuteltua pelaajia peräti autopalkinnoilla. 1974 Tarmo alkoi harjoittaa grillitoimintaa Kälviän keskustassa. Grillin myynnistä saatu voitto on käytetty kokonaisuudessaan urheilutoimintaan. Tosin verottaja oli eräässä vaiheessa kaataa koko yrityksen, mutta sitten valtoinvarainministeriön verojaosto myönsi Tarmolle täydellisen verovapauden tulo- ja omaisuusverosta. Varoja liikeni myös Tarmon Talon kunnostamiseen. Sisälle tulivat WC:t, eteinen uusittiin ja baarin puolen keittiötä samoin korjattiin.

Huolimatta siitä, ettei kunnassa ollut kunnollista urheilukenttää, saavuttivat yleisurheilijat 1970-luvulla kuusi Suomen mestaruutta ja neljä ikäkausimestaruutta. 1971 Markku Juhola saavutti 10-ottelussa Suomen mestaruuden, 1974 Marja-Liisa Tuomaala B-tyttöjen 100 metrillä ja 1978 Raimo Keiski A-poikien mestaruudet sekä maastojuoksussa että 3000 metrillä, 1979 Margareetta Honkaharju B-tyttöjen 100 metrillä ja jälleen Raimo Keiski voittaen nuorten 5000 m. Kenttälajeissa ei ollut yhtä suurta menestystä ja tähän ilman muuta syynä oli urheilukentän huonot suorituspaikat. Yleisurheilupuolelta on tässä yhteydessä tarpeen mainita muutamia nimiä, jotka ovat jaksaneet tehdä työtä urheilun parissa. Paavo Peltola alkuvuosien jaoston puheenjohtajana, Timo-Jaakko Virkkala aluksi aktiivina aina maaottelutasoa myöten ja myöhemmin jaoston innokkaana vetäjänä ja valmentajana, Markku Juhola aktiivina samoin maaottelutasolla ja Suomen edustajana Münchenin olympialaisissa sekä myös puuhamiehenä ollessaan Kälviän kunnan urheiluohjaajana. Kaino Ojala, Keijo Niemi, Ilmo Anttila, Olavi Asujamaa, Timo Nikula vain muutamia mainitakseni erilaisissa järjestelytehtävissä.

1970-luvun mestariurheilijoitamme. Istumassa Matti Anttila ja Marja-Liisa Tuomaala. Seisomassa Markku Juhola. Kuvassa myös mukana Jorma Särkijärven lahjoittama palkinto seuran parhaalle urheilijalle.

Pyöräilyssä 1970-luvulla saavutettiin kolme Suomen mestaruutta: Jaakko Uusimäki M 18 100 km, 1976 tyttöjen joukkue Pirjo Karikka, Päivi Kyngäs ja Sirkka Vuolle joukkueajon mestaruuden ja 1978 Kälviällä pidetyissä mestaruuskilpailuissa Päivi Kyngäs voitti 20 km:n tempoajon.. 1970-luvulla menestyttiin erikoisesti nuorten sarjoissa ja jaoston suorittama nuorisotyö olikin esimerkillistä. Yleisessä sarjassa ei sen sijaan kovin suuria menestyksiä ollut ja tähän oli syynä se, että suuret pyöräilyseurat nielaisevat parhaat miesajajat. Pieni paikkakunta ei pysty tarjoamaan heille yhtä suuria etuisuuksia kuin suuret. Entiset aktiiviajajat ovat jaksaneet edelleen olla pyöräilyn parissa. Raimo Luoto, Matti Herronen, Esko Hautamäki, Arvo Maunumäki, Jorma Lahti ja Esko Tuunala sopinee mainita esimerkkeinä. Kälviän Tarmon pyöräilyyn on luotettu myös valtakunnan tasolla, sillä Arvo Maunumäki toimi yhden kauden Suomen Pyöräilyliiton puheenjohtajana ja on toiminut muina vuosina liiton varapuheenjohtajana.

Hiihdon puolella saavutettiin myös Suomen mestaruuksia 1970-luvulla. 1970 Juha Järvi kuului Suomen mestaruuden voittaneeseen piirin joukkueeseen. Seuraavana vuonna Juha Järvi, Hannu Muuraiskangas ja Hannu Järvi saavuttivat mestaruuden A-poikien 3 x 5 km:llä. 1972 Juha Järvi voitti A-poikien Suomen mestaruuden 10 km:llä. Hiihtoharrastus oli voimakkainta Ruotsalossa, mutta vuosikymmenen loppupuolella harrastus oli levinnyt yli koko Kälviän. Nuorisotyö on ollut järjestelmällistä ja valmentajia on koulutettu. Normaalien kilpahiihtojen lisäksi järjestettiin eräänä vuonna nk. puistohiihdot Kälviän keskustassa. Kilpailut olivat todella mittavat, sillä niihin osallistui kymmenkunta neuvostoliittolaista niin mies- kuin naishiihtäjääkin edustaen aivan terävintä silloista maailman huippua. Toimitsijapuolelta mainittakoon muutamia nimiä: Lauri Järvi, Jorma Kippo, Pentti Vuollet, Jouko Peitso, Tauno Vähähyyppä ja Ilpo Ingalsuo.

1970-luvulla Kokkolan Veikot rakensi Keiskinjärven rannalla olevaan Veikkolaan kansainväliset mitat täyttävän ampumahiihtopaikan. Veikkolassa järjestettiin jopa SM-kilpailuja ja niin Ruotsalossa alkoi nuorison keskuudessa voimakas ampumahiihtoinnostus. Mauri Peitso saavutti 1977 nuorten 15 km:lla Suomen mestaruuden ja edusti maatamme monissa arvokilpailuissa. Piirin tasolla menestyttiin useammankin pojan voimin. Jouko Peitso ja Tenho Heikkilä tekivät pyyteetöntä työtä lajin hyväksi.

Joukkuepeleistä harrastettiin edellisellä vuosikymmenellä alkaneen jääkiekon lisäksi myös lento- ja jalkapalloa. Menestystä saavutettiin varsinkin lentopallon parissa, vaikkei Kälviällä ollutkaan kunnollista lentopallokenttää, ainoastaan kaksi pientä liikuntasalia, toinen Opistolla ja toinen yläasteella.

1970-luvun lentopalloilijoitamme

Johtokunnan piirissä tapahtui vuosikymmenen aikana vähän muutoksia. Samat henkilöt ovat kantaneet vastuuta Tarmon asioista. Tauno Juhola oli puheenjohtajana vuoteen 1975 asti, Pekka Laakkonen oli puheenjohtajana 1976-1978 ja vuodesta 1979 alkaen Pentti Vuollet. Muina johtokunnan jäseninä pitkään toimivat, Vesa-Matti Niskanen, Raimo Luoto, Ilmo Anttila, Arvo Maunumäki, Lauri Järvi, Paavo Peltola ja Timo Nikula.

Tarmon 70-vuotisjuhlia vietettiin 6.5.1979 Opistolla. Juhlan ohjelma oli arvokas ja vieraita oli saapunut aina Kanadasta saakka, nimittäin seuran entinen sihteeri Jorma Särkijärvi. Hän luovutti juhlassa vaimonsa kanssa seuralle mahtavan kiertopalkinnon. Myöhemmin Kälviän Tarmo on saanut vastaanottaa useita merkittäviä palkintolahjoituksia Särkijärveltä.

70-luvun kiekkojunioreita

Kahdeksas vuosikymmen - Kälviä saa hienon urheilukentän

Urheiluväen kauan odottama uusi urheilukenttä valmistui 1980. Heinäkuussa suorituspaikat saivat punaisen Rubtan-päällysteen ja sopivasti kentän vihkiäiskilpailuihin saatiin radan maalaustyöt suoritettua. Urheilukenttää ympäröivää aitaa oli monikymmenpäinen talkooväki viimeistelemässä. Onnistuneet vihkiäiskilpailut pidettiin 17.8. asiaankuuluvine menoineen. Urheilukentän merkitys näkyi välittömästi ikäkausikilpailujen osanottajamäärässä. Parhaimmillaan kilpailut keräsivät 150 osanottajaa.

1980-luvulla seuran hallinto-organisaatiossa tehtiin muutoksia. Jaostot olivat nyt taloudellisesti tulosvastuullisia. Jokaisella jaostolla oli oma tili ja johtokunta avusti jaostoja vuosikokouksessa hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Puuttuvat varat toimintaansa jaosto hankki itse. Vuoden 1980 alusta astui voimaan liikuntalaki, jonka mukaisesti kunnat avustavat urheiluseuroja taloudellisesti tai henkilöstöä palkkaamalla. Liikuntalain mukainen avustus yhdessä organisaatiomuutoksen kanssa ovat parantaneet seuran taloutta ja vilkastuttaneet lajijaostojen toimintaa.

Yleisurheilussa 1980-luvulla saavutettiin useita Suomen mestaruuksia, mutta etupäässä yhden urheilijan voimin. Vielä vuonna 1980 Raimo Keiski voitti mestaruuden nuorten 5000 m:llä, mutta sen jälkeen harjoittelukipinä hiipui ja jäi katsomatta, mihin Raimon lahjat olisivat riittäneet. Margareetta Honkaharju nousi Tarmon ykkösyleisurheilijaksi. Margareetta voitti vuosina 1981-1984 kolme Suomen mestaruutta naisten sisähallikisoissa 60 m:llä ja 1981 A-tyttöjen 100 m, 1982 naisten 200 m sekä A-tytöissä kaksi mestaruutta 100 ja 200 m. Margareetta kuului Suomen EM-kisajoukkueeseen Stuttgartissa 1986. Uuden urheilukentän myötä on järjestetty monia kansallisia yleisurheilukilpailuja ja melkein jokaisena vuonna Tarmon yleisurheilujaosto on saanut järjestettäväkseen piirinmestaruuskilpailuja.

Uusia urheilijoita hyvä kenttä ei kuitenkaan ole tuonut, ikäkausitoiminnassa on paljon mukana olevia, mutta 16 vuoden jälkeen innostus häipyy. Kuitenkin muutamia urheilijoita tulee mainita edellä mainittujen lisäksi: Antero Kangas pitkien matkojen ja maastojuoksun juoksija, Mika Heikkilä pikamatkoilla, Marko Santapakka, Jouni Kykyri nuorten juoksumatkoilla. Pitkillä matkoilla Jukka Maunula on jaksanut uurastaa, 100. Maraton juostiin seuraavan vuosikymmen alussa. Juha Honkaharju ja Hannu Muuraiskangas ovat olleet innostavina valmentajina, Juha Margareetalle ja Hannu Anterolle.

1980-luvulla Suomen Urheiluliitto kehitti Kunniakierros-tapahtuman. Se on saavuttanut suurta suosiota ja urheiluseurat ovat saaneet toimintaansa jopa kymmeniä tuhansia osan kerätyistä varoista mennessä Urheiluliitolle.

1980-luvulla hiihtoväkeä puhutti epävarmuus, hiihdetäänkö vapaalla tyylillä vai perinteisellä. Vapaa tyyli oli osoittautunut nopeammaksi, joten päätöksiä tarvittiin. Kansainvälinen Hiihtoliitto FIS teki tilanteeseen kompromissiratkaisun, siten että lyhyet matkat hiihdetään arvokisoissa perinteisellä tavalla, mutta viestit ja pitkät matkat vapaasti. Tarmon riveissä otettiin muutokset rauhallisesti vastaan. Molempia hiihtotapoja harjoiteltiin, näin pysyttiin mukana kehityksen pyörässä. Jälkikäteen tiedämme, että sääntöjä on muutettu moneen kertaan ja tullaan muuttamaan tulevaisuudessakin. Jaoston hiljaisena toiveena pidettiin nousemista piirin parhaaksi hiihtoseuraksi, maakuntaviestissä mitalisijaa ja Hopeasommassa saavutettujen asemien pitäminen.

Vuonna 1987 Ari Hankaniemi, Tony Vuorinen ja Marko Santapakka saavuttivat Suomen mestaruuden M 16 3 x 5 km:n viestissä ja seuraavana vuonna Marko Santapakka voitti M 18 30 km:llä Suomen mestaruuden. Useana vuonna saavutettiin lisäksi merkittäviä saavutuksia SM-tasolla, hopeaa ja pronssiakin. Maakuntaviestissä saavutettiin tavoite, jopa voittokin Kälviällä pidetyissä maakuntaviesteissä vuonna 1985. Kälviän Tarmo oli monena vuonna piirin paras hiihtoseura ja hiihtojaosto oli ymmärtänyt valmentamisen merkityksen. Heikki Salo, Tuomo Hankaniemi ja Pentti Vuollet on syytä valmentajina mainita.

Aikaisemmin mainittujen kolmen hiihtäjän lisäksi tulee vuosikymmeneltä mainita Mauri Peitso, Timo Peitso, Heikki Roimas, Matti Roimas, Arto Vähähyyppä, Kai Järvi, Jouni Vuollet, Ari Hakkio, Sari Ingalsuo, Jukka Vuollet, Minna Pietilä, Pasi Maunumäki, Sari Hankaniemi, Sari Kippo, Petri Ingalsuo, Camilla Salo, Mervi Puukangas, Elina Laakkonen ja Johanna Ylitalo. Nimiä tuli mainituksi paljon, mutta niin oli innostuskin kovaa, joten varmaan jäi monia nimiä mainitsemattakin.

Ampumahiihdossa Timo Peitso jatkoi menestyksekästä uraansa. Suomen mestaruuksia ei tullut, mutta monia merkittäviä edustustehtäviä MM- ja PM-tasolla.

Kyseessä olevana aikana pyöräilyssä ei saavutettu Suomen mestaruuksia. Pyöräilyliiton mestaruuksia kylläkin. Kilpailutoiminta oli edelleen vireää. Järjestettiin kansainvälisiä Keskipohjanmaa-etappiajoja yhdessä GIF:n ja IF Brahen kanssa. Kisat alkoivat Pietarsaaresta ja päättyivät Kälviälle. Sunnuntaisin oli mukava katsella Urheiluruudusta kälviäläistä maisemaa ja samalla jännittävää taistelua voitosta, jonka oli jo päivällä nähnyt todellisessa tilanteessa. Hannu Luoto on pyöräilijänä kansainvälisessä ajoissa mm. Rauhanajossa ja Tarmo Hoikkala sekä Raimo Luoto ovat olleet kansainvälisissä ajoissa huoltajina ja mekaanikkoina. Ajanjakson pyöräilijöistä voi mainita seuraavia: Hannu Luoto, Tarmo Hoikkala, Hannu Uusimäki, Aaro Ojala, Seppo Peltola, Pekka Mäkelä, Eero Maunumäki, Kari Herronen, Kimmo Herronen, Jarmo Lahti, Juhani Lahti, Jyrki Lahti, Marko Niemi, Timo Pesola, Harri Kuorikoski, Jani Mattila, Sirkka Vuolle, Ulla Hukari, Päivi Kyngäs. Kun vielä luettelen pyöräilyjaoston kokoonpanon vaikkapa vuodelta 1988, tulee mainituksi ne henkilöt, joiden varassa Tarmon pyöräily vuosikymmenen ajan oli. Puheenjohtajana Tarmo Hoikkala, sihteerinä Raimo Luoto ja muina jäseninä: Matti Herronen, Kalevi Kuorikoski, Arvo Maunumäki, Seppo Peltola, Erkki Pesola ja Riitta Maunumäki.

Pitkähkön tauon jälkeen aloitettiin suunnistusjaoston toiminta vuoden 1985 alusta omana jaostona. Jaostoon ovat kuuluneet puheenjohtajana Erkki Koivukangas ja muina jäseninä Aarre Korpijärvi, Kauko Jylhä, Tuomo Hankaniemi, Erkki Kykyri, Tapani Mourujärvi ja Samuli Lassila. Aikaisemmin suunnistusta on harrastettu hiihtojaoston yhteydessä, mutta nyt omana jaostonaan toiminta on selvästi vilkastunut. On osallistuttu vuosittain Jukolan viestiin ja käyty rastiviikoilla ja lähiseudun erilaisissa kilpailuissa.

Uuden Kirkonkylän koulun valmistuttua 1988 salitilanne lentopallossa parani. Nyt voitiin aloittaa junioritoimintaa ja em. vuonna oli jo kolme juniorijoukkuetta. 3-sarjassa menestys oli edelleen keskitasoa, mutta tason laajuutta kuvannee se, että II joukkue oli 4-sarjassa ja III joukkue 5-sarjassa. Lisäksi oli vielä ikämiehillä oma joukkue. Tennisjaoston toiminta vilkastui huomattavasti vuosikymmenen puolivälissä.

Marttilan koulun kentälle saatiin kohtuulliset tenniskentät. Talvella alue oli jääkiekkoareenana ja kesät tenniskenttänä. Jääkiekossa haittasi toimintaa huono kaukalo ja kaukalon jääolosuhteet. Samojen henkilöiden olisi pitänyt valmentaa joukkuetta ja hoitaa jääalueet. Siihen ei kenenkään aika ja voimat riittäneet. Jalkapallossa miesjoukkue oli välillä 5-sarjassa, mutta mitään suurempaa edistymistä ei saavutettu.

Jorma Särkijärvi on saapunut jälleen Kanadasta runsaasti palkintoja mukanaan. Syyttä puheenjohtaja Pentti Vuollet ei ole iloinen.

Koko 1980-luvun seuran puheenjohtajana oli Pentti Vuollet, sihteerinä 1980 Tuomo Hankaniemi, vuosina 1981-1986 Lauri Kylmä ja 1987-1989 Esa Korpijärvi. Vuoden 1989 johtokuntaan kuuluivat Vuolletin ja Korpijärven lisäksi Jorma Hietaharju, Juha Honkaharju, Kari Kahilainen, Mauri Kangas, Pekka Hankaniemi, Jukka Kippo, Aarre Korpijärvi, Mikko Kuikka, Raimo Luoto, Arvo Maunumäki ja Yrjö Santapakka.

Yhdeksäs vuosikymmen - Seurantalo myydään ja Kälviälle saadaan hieno urheiluhalli

Toukokuussa 1991 Kälviän Tarmon johtokunta myi Seurojen talon Kälviän Säästöpankille. Sitä ennen selvitettiin, että Tarmo voi myydä talon, sillä olihan talo aikaisemmin ollut yhteisomistuksessa nuorisoseuran ja raittiusseuran kanssa. Seurat oli kuitenkin lakkautettu ja talo oli siirtynyt Tarmon omistukseen. Tonttihan oli ollut koko ajan Jakokunnan omistuksessa ja seuran talo oli tontilla vuokralla. Jakokunta oli päässyt Säästöpankin kanssa sopimukseen tontin ostamisesta ja tässä vaiheessa Tarmon johtokunta oli myös valmis talon myymiseen.

Talon ylläpito oli tullut seuralle raskaaksi. Talon lämmitys ja muut ylläpitokulut veivät seuran budjetista huomattavan osan. Taloa ei voitu enää käyttää tanssitoimintaan eikä nykyaikaiseen urheilutoimintaan. Korjaamiseen seuralla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Ennen myymistä talo oli muutaman vuoden vuokralla Kälviän kunnalle, johon nuorisolautakunta oli järjestänyt nuorisotilat. Talosta saatiin aivan kohtuullinen korvaus. Vuoden 1991 johtokunta ainakin päätti, että rahat sijoitetaan ja käytetään urheilutoimintaan saatavat korot.

1994 valmistui Kälviälle komea Vapaa-ajan talo, jonka urheiluhallissa voi kolmekin joukkuetta pelata yhtä aikaa lentopalloa. Hallin sivustalla on 60 metrin juoksusuora ja jonka päässä on pituushyppypaikka. Vapaa-ajan taloon Kälviän Tarmo sai oman toimiston 25 vuoden sopimuksella. Toimistotilan vastineeksi lahjoitettiin kunnalle noin 40 aarin maapala (Tarmola) 3:48 Peltokorven koulun läheisyydestä koululle urheilukentän lisäalueeksi. Lisäksi Vapaa-ajan talon aulatiloihin saatiin palkintokaapit, joihin seuran hallussa olevat palkinnot on sijoitettu. Samoihin aulatiloihin tulee myöhemmin taulut, joista ilmenevät seuran ennätykset eri lajeissa.

Hiihdossa saavutettiin 1990-luvulla kaksi Suomen mestaruutta. Vuonna 1993 Janne Isopahkala voitti M 18 sarjassa 15 km ja samana vuonna Matti Roimas M 40 sarjassa 10 km. Lisäksi edellisellä vuosikymmenellä alkanut hyvä hiihtoinnostus jatkui vuosikymmenen alussa, mutta varsinkin junioripuolella alkoi lama loppupuolella. Yhtenä syynä siihen oli varmaan myös heikot hiihto-olosuhteet, oli monta talvea peräkkäin, jolloin lumiolosuhteet olivat heikot. Mainitsen tässä niitä hiihtäjiä, jotka ovat menestyneet vähintään piirinmestaruustasolla: Marko Santapakka, Ari Hankaniemi, Heikki Roimas, Matti Roimas, Jouni Vuollet, Jukka Vuollet, Janne Isopahkala, Arto Hankaniemi, Sari Hankaniemi, Mirva Aho, Milka Aho, Anna-Kaisa Hankaniemi ja Mikko Uusipaikka. Osa mainituista hiihtäjistä on edustanut myöhemmin muitakin seuroja ja lajeja, mm. Mikko Uusipaikka 1999 Kontiolahdella ampumahiihdon MM-kilpailuissa edustaen kuitenkin Ullavan Kilpaa. Maakuntaviestissä menestyttiin alkupuoliskolla, mutta sitten 1998 pudottiin B-sarjaan. Onneksi vierailu oli tässä vaiheessa yksivuotinen, mutta huolena on edelleen, mitä saadaan nuorten sarjoihin edustajia.

Pyöräilyssä Aaro Ojala saavutti 1991 M 50 sarjassa Suomen mestaruuden ja 1993 Hannu Luoto M 35 sarjassa. 1990-luvun alkupuoliskolla vielä järjestettiin Keski-Pohjanmaa-ajoja, mutta laman myötä tämäkin loppui. Tehtaat ja liikelaitokset vähensivät sponsorointejaan, siirryttiin sellaisten lajien tukemiseen, joissa oli vetovoimaa, mm. moottoriurheiluun. Mainitsen tässä sellaisia pyöräilijöitä, jotka saavuttivat vähintään piirin mestaruuden: Mika Mäkelä, Tero Hautamäki, Seppo Peltola, Sakari Hautamäki, Pekka Mäkelä, Aaro Ojala, Hannu Luoto, Kari Maunumäki, Jani Leppäkari, Niina Maunumäki ja Timo Pesola. Aivan kuin hiihdossa pyöräilyn on vaikeaa saada mukaan junioreita. Itsensä rasittaminen ei ole nyt muotia, on hauskempaa istua vaikkapa tietokoneensa ääressä.

Yleisurheilussa saavutettiin kolme Suomen mestaruutta, kaikki Sauli Niemen käsialaa. 1993 korkeudessa M 16 sisähallissa ja samana vuonna samassa sarjassa ulkokentällä ja 1996 M 19 sarjassa. Sauli Niemi on ollut Suomen edustajana monissa maaotteluissa ja MM-kisaedustajana Sydneyssä vuonna 1996. Ikäkausikilpailuja on pidetty ahkerasti ja järjestetty Kunniakierrostapahtumia osin yksin ja osin yhdessä hiihtojaoston kanssa. Kymmenienkin tuhansien kerääminen tällä tavalla vaatii työtä, itsestään eivät markat tule. Piirin nuorisokisoissa Tarmo on kuulunut pitkän aikaa A-sarjaan.

Urheilukentällä on järjestetty edellen ainakin yhdet kansalliset kilpailut kesässä, monia pm-kilpailuja ja piirikunnallisia. Jakson urheilijoista mainittakoon edellisen periaatteen mukaisesti Päivi Lassila, Sauli Niemi, Jouni Nikula, Petri Kykyri, Aku-Matti Hankaniemi, Marko Santapakka ja Kari-Matti Puukangas, joista viimeksi mainittu on samalla toiminut Sauli Niemen ansiokkaana valmentajana. Yhä edelleen yleisurheilussa on pulmana se, että ikäkausikilpailuihin löytyy osanottajia, mutta sarjan muuttuessa vanhemmaksi osanottajia on vähän jopa piirin mestaruuskilpailuissa.

Suunnistajat ovat jaksaneet tehdä omaa lajiaan tunnetuksi. Harrastajia ei ole paljon, samat henkilöt ovat kilpailijoina ja samat puuhamiehinä. Erkki Koivukangas, Kauko Jylhä, Matti Roimas, Esko Rahkola, Pekka Metsola, Eero Metsola, Tapani Salo, Reijo Heikkiniemi ja Seppo Jylhä ovat menestyneet kilpailijoina. Jaosto on järjestänyt viikottain Lestijokilaakson seurojen kanssa harjoitussuunnistuksia. Lisäksi jaosto on järjestänyt piirin mestaruuskilpailuja, viestisuunnistuskilpailuja ja hiihtosuunnistuksen MM-karsintakilpailut yhdessä GIF:n vastaavan jaoston kanssa.

Jääkiekossa on edistytty 1990-luvulla huimasti. Tarmo on pelannut useana vuonna miesten edustusjoukkueella III divisioonassa. Nousukarsintojakin on ollut tarjolla, mutta sarjanousu olisi vaatinut vähintään tekojääkaukaloa. Nuorten sarjoihin on osallistuttu monilla joukkueilla ja menestystäkin on saavutettu aina SM-tasoa myöten 1999. Jääalueista kunta on pitänyt hyvää huolta ja näin on päästy keskittymään itse pelaamiseen. Viime vuodet ovat osoittaneet, että Kälviällä tarvittaisiin vähintään toista kaukaloa, mieluimmin hallia. Riittävätkö kunnan varat siihen, aika näyttää. Onhan kunnassa kuitenkin maan kuulu hallien rakentaja.

Menestyksen taustalla ovat innokkaat taustahenkilöt, joten tässä yhteydessä luettelen vuosien 1996 ja 1997 jaoston jäsenet: Erkki Hänninen, Mikko Kuikka, Sakari Hannula, Henry Kastren, Vesa Hakola, Jukka Niemi, Martti Honkimaa, Pekka Pihlajakangas, Juha Hyyppä, Kristiina Törmänen, Esko Salo, Simo Säippä, Aulis Pajunpää, Jaakko Luoto, Jouni Korpijärvi ja Jouni Uusisalo.

Jalkapallossa miesjoukkueen suhteen ei olla edistytty. Edelleen ollaan vuoroin V ja VI divisioonassa. Edistymistä on sen sijaan tapahtunut nuorten tyttöjen ja poikien sarjoissa. Olisiko ennen voitu kuvitella, että Kälviän Tarmo pelaa KPV:n, KPS:n, Jaron ja GBK:n joukkueita vastaan ja vielä voittaakin. Samoin turnauksissa on otettu yhteen peräti brasilialaista joukkuetta vastaan. Tarmo on saanut järjestettäväkseen useita nappuloiden turnauksia. Kälviän kentällä on ollut vipinää, kun kolmekin ottelua on ollut parhaillaan menossa. Joukkueurheiluun saadaan porukkaa, miten se voitaisiin hyödynnetyksi yksilölajeihin. Tässäkin yhteydessä samoin kuin edellä luettelen vuosien 1996 ja 1997 jaoston jäsenten nimet, niin saamme todeta, kenen harteilla menestys on ollut: Sakari Hannula, Kari Köyhäjoki, Paavo Tuunala, Eero Kuivaniemi, Kai Alajoki, Jorma Hietaharju, Martti Honkimaa, Matti Saari, Tapio Järvinen, Juha Martinoff, Matti Niskanen, Kristiina Törmänen, Inkeri Mämmi ja Tarja Pihlajakangas.

Lentopallossa eteenpäin meno ei ole ollut yhtä vilkasta kuin muissa palloilulajeissa. Miesten edustusjoukkue on pelannut koko jakson 3-sarjassa, joko keskivaiheilla tai loppupäässä välttäen kuitenkin putoamisen. Naisten puolella on myös liitytty sarjapelaamiseen. Menestys samaa tasoa kuin miestenkin joukkueilla. Lentopallotoimintaa Tarmon taholta on haitannut toisen lentopalloa harrastavan seuran perustaminen paikkakunnalle. Kilpailutilanteessa lentopallojaosto luopui nuorisotoiminnasta NMKY:n hyväksi. Toivottavasti seurojen kesken löytyy tulevaisuudessa yhteistä säveltä. Lentopallopuolen erääksi merkittäväksi tapahtumaksi voidaan mainita, että seuramme kasvatti Sami Heikkiniemi on pelannut monena vuonna Raision Loimun edustusjoukkueessa ja on hätyytellyt maaottelupaikkaakin muutaman kerran pelatenkin.

1990-luvulla Tarmon puheenjohtajina ovat toimineet 1990-1993 Asko Vanhatupa, 1994-1998 Eero Kuivaniemi ja tänä juhlavuonna 1999 jälleen kokenut urheilun järjestömies Pentti Vuollet. Sihteerinä on vuonna 1990 toiminut Leena Hankaniemi, 1991-1998 Kaija Hankaniemi ja vuonna 1999 Sirpa Hannula. Tänä juhlavuonna johtokunnassa ovat Pentin ja Kaijan lisäksi Aarre Korpijärvi, Sirpa Hannula, Jukka Boren, Simo Säippä, Riitta Maunumäki ja Kauko Nikula.

Uudelle vuosituhannelle Vuonna 1909 hyväksytyissä Tarmon ensimmäisissä säännöissä kuuluu ensimmäinen pykälä seuraavasti: ¨Tarmon tarkoitus on herättää ja edistää harrastusta järkiperäiseen voimisteluun ja urheiluun hankkimalla esitelmiä sekä opetusta voimistelussa ja urheilussa, pitämällä yhteisiä säännöllisiä harjoituksia, järjestämällä kilpailuja, panemalla toimeen iltamia ja juhlia eli yleensä innostamalla jäseniä toimimaan Tarmon päämäärää silmällä pitäen.¨ Näillä ohjeilla on hyvin tultu toimeen 90 vuotta, miksei jatkossakin.

KÄLVIÄN TARMON URHEILIJOIDEN OLYMPIAEDUSTUKSET

1912 Eefferi Harju Tukholma yleisurheilu
1912 Juho Jaakonaho Tukholma pyöräily
1936 Thor Porko Berliini pyöräily
1960 Matti Herronen Rooma pyöräily
1968 Mauno Uusivirta Mexico City pyöräily
1972 Markku Juhola München yleisurheilu

MM-KISAEDUSTUKSET

1997 Mauri Peitso ( Norja ) ampumahiihto
1981 Timo Peitso Lahti ampumahiihto
1982 Timo Peitso Minsk ampumahiihto
1983 Margareetta Honkaharju Helsinki yleisurheilu
1991 Marko Santapakka Reit im Winkl hiihto
1996 Sauli Niemi Sydney yleisurheilu
1997 Milka Aho Sotkamo triathlon

EM-KISAEDUSTUKSET

1971 Markku Juhola Helsinki yleisurheilu
1972 Hannu Järvi (Italia) hiihto
1979 Raimo Keiski (Puola) yleisurheilu
1986 Margareetta Honkaharju Stuttgart yleisurheilu

PM-KISAEDUSTUKSET

1981 Timo Peitso Thorsby ampumahiihto
1982 Timo Peitso Jyväskylä ampumahiihto
1983 Timo Peitso Voss ampumahiihto
1983 Hannu Luoto Hyvinkää pyöräily
1987 Sari Hankaniemi Lillehammer hiihto
1989 Marko Santapakka (Ruotsi) hiihto
1994 Janne Isopahkala Jyväskylä Hiihto
1997 Petri Kykyri Huddinge yleisurheilu
1998 Petri Kykyri Eurajoki yleisurheilu

SUOMEN MESTARIT ERI LAJEISSA

Yleisurheilu

1966 Maastojuoksun joukkuemestaruus, nuorten sarja Jukka Maunula, Esko Kykyri ja Juhani Saviainen
1966 Maastojuoksun joukkuemestaruus, poikien sarja Juhani Ruokoja, Markku Vähälä ja Kaj Niemi
1967 Maastojuoksun joukkuemestaruus, A-pojat Juhani Ruokoja, Kaj Niemi ja Eero Nissi
1971 Markku Juhola 10-ottelu
1974 Marja-Liisa Tuomaala B-tytöt 100 m
1978 Raimo Keiski maastojuoksu A-pojat
1978 Raimo Keiski A-pojat 3000 m
1979 Margareetta Honkaharju B-tytöt 100 m
1979 Raimo Keiski Nuoret 5000 m
1980 Margareetta Honkaharju A-tytöt 100 m ja 200 m
1980 Raimo Keiski Nuoret 5000 m
1981 Margareetta Honkaharju Naiset 60 m (sisähalli)
1981 Margareetta Honkaharju A-tytöt 100 m
1982 Margareetta Honkaharju Naiset 200 m
1982 Margareetta Honkaharju A-tytöt 100 m ja 200 m
1983 Margareetta Honkaharju Naiset 60 m (sisähalli)
1984 Margareetta Honkaharju Naiset 60 m (sisähalli)
1993 Sauli Niemi P 16 korkeus (sisähalli)
1993 Sauli Niemi P 16 korkeus
1996 Sauli Niemi M 19 korkeus
1996 Sauli Niemi M korkeus
1998 Petri Kykyri M 22 sisähalli 1500 m
1998 Maastojuoksujoukkue M 22 (Petri Kykyri, Jouni Nikula, Matti Myllylahti)
1999 Sauli Niemi M korkeus (sisähalli)

Lisäksi ikäkausimestareita

1970 Matti Anttila C-pojat 1000 m
1973 Heli Herlevi D-tytöt keihäs
1975 Heli Herlevi C-tytöt keihäs
1977 Margareetta Honkaharju C-tytöt 100 m ja 300 m

Pyöräily

1913 Juho Suonperä 30 km
1914 Juho Jaakonaho 1 km
1914 Juho Jaakonaho 10 km
1914 Juho Jaakonaho 30 km
1914 Juho Jaakonaho 60 km
1915 Juho Jaakonaho 1 km
1915 Juho Jaakonaho 60 km
1921 Juho Jaakonaho 60 km
1922 Juho Jaakonaho 1 km
1923 Juho Jaakonaho 10 km
1929 4 km:n joukkueajo Ernsti Luomala, Eino Jokela ja Jalmari Passoja
1930 Thor Porko 100 km
1934 Jalmari Passoja ikämiesten 50 km
1935 Jalmari Passoja ikämiesten 50 km
1938 Ernsti Luomala ikämiesten 10 km
1939 Ernsti Luomala ikämiesten 10 km
1950 Pauli Koskela nuorten 1 km
1952 Pauli Koskela 4 km:n takaa-ajo
1953 Matti Herronen Yl. eräajo
1953 Matti Herronen 4 km:n takaa-ajo
1955 Matti Herronen 4 km:n takaa-ajo
1955 4 km:n joukkueajo ( Matti Herronen, Mauno Santalo, Aaro Ojala ja Matti Laitala )
1957 Kalevi Pökkä nuorten 50 km
1958 210 km:n joukkueajo ( Matti Herronen, Raimo Luoto ja Kalevi Pökkä )
1959 220 km:n joukkueajo ( Matti Herronen, Kalevi Pökkä ja Raimo Luoto )
1960 220 km:n joukkueajo ( Matti Herronen, Kalevi Pökkä ja Esko Hautamäki)
1965 Mauno Uusivirta nuorten 30 km tempo
1965 Mauno Uusivirta nuorten 70 km
1967 Jaakko Uusimäki alle 15-v. 20 km
1970 Jaakko Uusimäki M 18 100 km
1976 N 17 joukkueajo ( Pirjo Karikka, Päivi Kyngäs ja Sirkka Vuolle )
1978 Päivi Kyngäs N 16 10 km tempo
1991 Aaro Ojala M 50 km 40 km
1993 Hannu Luoto M 35
2005 Marko Göös M 30 120 km

Lisäksi ikäkausimestareita

1970 Eero Maunumäki M 13 10 km tempo
1970 Aimo Junnila M 11 5 km tempo
1972 Aimo Junnila M 13 10 km tempo
1973 Kari Herronen M 11 5 km tempo
1977 Jyrki Lahti M 11 5 km tempo
2005 Anna Lahti N 10  5 km tempo

Hiihto

1970 Juha Järvi viestinhiihto, piirin joukkue
1971 A-pojat 3x5 km ( Juha Järvi, Hannu Muuraiskangas ja Hannu Järvi )
1972 Juha Järvi A-pojat 10 km
1987 M 16 3x5 km ( Ari Hankaniemi, Tony Vuorinen ja Marko Santapakka )
1988 Marko Santapakka M 18 30 km
1993 Janne Isopahkala M 17 15 km
1993 Matti Roimas M 40 10 km

Lisäksi ikäkausimestareita

1984 P 14 3x5 km ( Ari Hankaniemi, Juha Tuomisto ja Marko Santapakka )

Ampumahiihto

1977 Mauri Peitso nuoret 15 km
1982 Timo Peitso nuoret 10 km

Ampumajuoksu

1993 Esko Rahkola M 35
1994 Esko Rahkola M 40
1995 Esko Rahkola M 40

Lentopallo

1993 Riitta Kivistö B-tytöt, aluejoukkue

Kälviän Tarmon miesten seuraennätykset yleisurheilussa

100 m 10.3 Markku Juhola 1972
200 m 21.0 Markku Juhola 1972
400 m 47.8 Markku Juhola 1971
800 m 1.53.3 Kauko Nikula 1974
1500 m 3.50.7 Raimo Keiski 1980
3000 m 8.08.3 Raimo Keiski 1979
5000 m 14.16.58 Petri Kykyri 2001
10000 m 30.06.08 Juho Pirkola 2003
puolimaraton 1.08.24 Juho Pirkola 2005
25000 m 1.24.38 Juhani Ruokoja 1971
Maraton: 2,30,51 Petri Kykyri 2005
110 m:n aidat 15.3 Markku Juhola 1971
200 m:n aidat 24.0 Markku Juhola 1971
400 m:n aidat 51.9 Markku Juhola 1971
3000 m:n estejuoksu 9.08.74 Petri Kykyri 1999
4x100 m:n viesti 42.8 (Pekka Vuolle, Timo-Jaakko Virkkala, Markku Juhola ja Kauko Nikula) 1972
4x400 m:n viesti 3.21.7 (Pekka Vuolle, Timo-Jaakko Virkkala, Markku Juhola ja Kauko Nikula ) 1971
4x800 m:n viesti 8.01.4 (Pekka Vuolle, Kauko Nikula, Jukka Maunula ja Markku Juhola) 1971
4x1500 m:n viesti 16.36.94  (Asko Isokungas, Petri Kykyri, Pasi Hautamäki, Juho Pirkola) 2003
Ruotsalaisviesti 1.59.3  (Risto Nikula, Kauko Nikula, Timo-Jaakko Virkkala ja Markku Juhola) 1976
pituus 734 Markku Juhola 1971
korkeus 216 Sauli Niemi 1996
kolmiloikka 14.89 Leo Lassila 1961
seiväs 370 Markku Juhola 1971
kuula 14.48 Markku Juhola 1971
kiekko 42.56 Markku Juhola 1971
keihäs 67.04 Timo Herlevi 1973
moukari 29.60 Markku Viisteensaari 1972
10-ottelu 7670 Markku Juhola 1971

Kälviän Tarmon naisten seuraennätykset yleisurheilussa

100 m 11.75 Margareetta Honkaharju 1981
200 m 24.36 Margareetta Honkaharju 1983
400 m 58.02 Marja-Liisa Tuomaala 1981
800 m 2.19.41 Päivi Lassila 1992
1500 m 4.40.82 Päivi Lassila 1993
3000 m 10.15.75 Päivi Lassila 1993
5000 m 19.01.91 Päivi Lassila 1995
10000 m 37,19,19 Johanna Kykyri 2005
4x100 m:n viesti 52.0 1981 (Jaana Iivari, Kirsi Koski, Helena Jylhä ja Margareetta Honkaharju)
4x400 m:n viesti 4.26.6 1976 (Elisa Niemi, Jaana Iivari, Anita Kippo ja Marja-Liisa Tuomaala)
pituus 530 Päivikki Luoto 1986
korkeus 155 Riikka Honkaharju 1995, Sanna Puikko 2005
kolmiloikka 982 Anneli Skantsi 1993
kuula 10.85 Elvi Toivonen 1948
kiekko 24.97 Heli Herlevi 1975
keihäs 47.86 Heli Herlevi 1977

Kälviän Tarmon puheenjohtajat 1909-

1909-1916 Jalmari Marttila
1917-1918 Kalle Pirkola
1919.1920 Benjam Torppa
1921 Antti Ojanperä
1922-1924 Väinö Kuusela
1925 Yrjö A. Tuunala
1926 Eino Rahkola
1927-1930 Otto Vähähyyppä
1931 Toivo Uusitalo
1932 Toivo Löytönen
1933-1934 Kauno Kleemola
1935-1936 Pauli Vähälä
1937 Pauli Junkkila
1938-1945 Urpo Nikula
1946-1949 Eino Salo
1950-1964 Arvo Maunumäki
1965-1975 Tauno Juhola
1976-1978 Pekka Laakkonen
1979-1989 Pentti Vuollet
1990-1993 Asko Vanhatupa
1993 Pentti Vuollet
1994-1998 Eero Kuivaniemi
1999-2001 Pentti Vuollet
2002- Sirpa Hannula

Kälviän Tarmon sihteerit 1909-

1909 Alfred Tuunala
1910-1913 Oskari Mattila
1914-1916 Fritiof Maajärvi
1917 Antti Vähähyyppä
1918 Benjam Torppa
1919-1920 Kalle Pirkola
1921 Mikko Pernu
1922-1923 Niilo Tuunala
1924-1925 Onni Ojanperä
1926-1928 Ilmari Hautala
1929 Onni Ojanperä
1930-1931 Pauli Vähälä
1932 Oiva Hyyppä
1933 M.E. Muuraiskangas
1934 Pauli Vähälä
1935-1937 Sulo Kuorikoski
1938 Olavi Maunumäki
1939-1945 Eljas Raitala
1946 Urpo Nikula
1947-1948 Martti Hirvi
1948-1949 Arvo Maunumäki
1950-1951 Seppo Pernu
1952-1953 Jorma Särkijärvi
1954-1963 Olavi Asujamaa
1964-1966 Jaakko Penttilä
1966 Esko Hautamäki
1968-1979 Vesa-Matti Niskanen
1980 Tuomo Hankaniemi
1981-1986 Lauri Kylmä
1987-1989 Esa Korpijärvi
1990 Leena Hankaniemi
1991-1998 Kaija Hankaniemi
1999-2001 Sirpa Hannula
2002-2005 Tuomo Hankaniemi
2006-          Hanne Marttila

Johtokunnan jäsenet

Vuosiluku kunkin ryhmän edessä merkitsee sitä vuotta, jolloin po. henkilö on valittu johtokunnan jäseneksi ensimmäisen kerran. Luettelosta ei siis ilmene kunkin toimiaikaa johtokunnan jäsenenä. Monet mainituista ovat olleet johtokunnan jäseninä hyvinkin pitkiä aikoja.

1909 Jalmari Marttila (nuorempi), Jalmari Marttila (vanhempi), Lauri Penttilä, Kalle Marttila, Alfred Tuunala

1913 Arvo Marttila, Antti Vähähyyppä, W. Marttila, J. Suonperä, Kalle Pirkola

1916 Antti Ojanperä, Fritiof Maajärvi, Vilma Peltola, Elsa Koskela, Vieno Torppa

1917 Benjam Torppa, Kalle Råman

1922 Kalle Rahkola, Reino Pernu, Väinö Kuusela, Niilo Tuunala, Selinda Honkala, Senni Pirkola

1923 Wiljam Sankari, V. Matkala, Thor Porko, Onni Ojanperä, Yrjö Tuunala, Paavo Tapio, Hilda Sankari, Lempi Tuunala

1925 Urho Siirilä, Eino Rahkola, Helvi Peltola

1926 Otto Vähähyyppä, Jalmari Puoliväli, Pauli Vähälä, Ilmari Hautala, Olli Raitala, Eino Maunumäki, Matti Hukari

1929 Ahti Raitala

1930 Urpo Nikula, Pentti Vähälä, Toivo Uusitalo, Jukka Hietala, Sisko Marttila, Anna Nikula

1931 M.E. Muuraiskangas, Viljo Pajala, Toivo Suonperä

1932 Veli Hietala, Toivo Löytönen, Aatto Salo, Ilmari Tarkkinen

1933 Kauno Kleemola

1935 Sulo Kuorikoski, Pauli Junkkila, Veikko Kallinen

1937 Aimo Pirkola, Veikko Tuunala, Erkki Kaukovaara, Jalmari Passoja

1938 Kalle Nurisalo, Olavi Maunumäki, Erkki Tuunala, Väinö Vuolle, Vilho Aho

1939 Eljas Raitala

1940 Arvo Junkkila, Yrjö Kangas

1944 Olavi Maajärvi, Arvo Maunumäki, Vilho Kykyri, Erkki Ruokoja, Niilo Passoja, Eero Porko, Matti Salo

1946 Eino Salo, Martti Hirvi, Kalle Hukari, Arvi Ojala, Kalevi Pernu, Olli Uusimäki, Yrjö Särkkö

1947 Matti Hietala, Veli Ollikainen, Alli Lampo

1948 Vilho Itkonen, Paavo Koskela, Kaino Ojala, Eeva Kilpeläinen, Vappu Pernu, Erkki Haapaniemi, Matti Lampinen, Aimo Herlevi

1949 Arvi Konola, Jorma Helin, Väinö Perttula, Jouko Kilpeläinen, Lauri Kauppila, Unto Kallinen, Eeva Kilpeläinen, Matti Luomala, Matti Junkkila, Pentti Nissi, Helvi Hyyppä

1950 Jussi Pökkä, Antti Tuomi-Nikula, Jaakko Voltti, Seppo Pernu, Olli Nissi

1951 Tuure Ylänkö, Ariel Törmänen, Pauli Kangas, Erkki Hautala, Olavi Asujamaa, Olavi Kallinen, Kyllikki Kleemola

1952 Jorma Särkijärvi, Esko Tuunala

1954 Mauri Pernu, Elmo Rauhala, Tauno Vähähyyppä, Ensti Vuolle, Sirkka Parpala

1955 Heikki Suonperä, Arvo Korhonen, Toivo Järvinen, Greta Särkkö

1956 Kalle Hietala, Erkki Torvela, Jorma Hietala

1957 Unto Savola, Olavi Muuraiskangas

1958 Risto Kalajo, Arto Kuorikoski

1959 Kalevi Uusitalo, Veikko Salo, Samuli Lassila

1961 Jaakko Penttilä, Seppo Korpimies, Ilmo Anttila, Ilpo Ingalsuo, Timo Nikula, Eero Jokela, Paavo Peltola

1962 Tauno Juhola, Mauri Kangas, Jussi Isotalo, Kalervo Pietilä, Jorma Kippo

1964 Erkki Rannisto, Raimo Luoto, Jorma Harju, Matti Hakunti, Lauri Järvi

1965 Esko Hautamäki, Heikki Roimela, Veikko Kuivala

1966 Markku Juhola, Pekka Rannisto

1967 Seppo Perasto

1968 Vesa-Matti Niskanen

1969 Timo-Jaakko Virkkala, Paavo Tuunala

1970 Toivo Mustonen, Pekka Laakkonen, Kalevi Kuorikoski

1973 Jukka Maunula

1975 Pentti Vuollet

1976 Matti Törmänen

1977 Mauno Hyyppä

1978 Sirpa Leppiniemi, Tuomo Hankaniemi, Pertti Kankkunen

1980 Jukka Kippo, Kalervo Koski, Leena Lassila, Pentti Rankinen, Heikki I. Salo

1981 Lauri Kylmä, Pekka Hankaniemi

1982 Sauli Marttila, Heikki Paldanius, Mauno Tuomala, Juha Honkaharju, Tuula Peltola, Reijo Akolahti, Tarmo Hoikkala

1983 Eero Ranta-Ylitalo, Hannu Pernu

1985 Mauri Pietilä, Erkki Koivukangas, Mauri Nissi

1986 Yrjö Santapakka, Jorma Hietaharju, Aarre Korpijärvi

1987 Kari Kahilainen, Mikko Kuikka, Esa Korpijärvi

1988 Tapio Nivala, Ahti Lauri

1989 Tapani Määttälä, Kaija Hankaniemi, Antti Parpala

1990 Asko Vanhatupa, Leena Hankaniemi

1991 Kaija Hankaniemi, Matti Saari

1993 Sakari Hannula, Erkki Santapakka

1995 Jukka Boren

1996 Sirpa Hannula

1997 Simo Säippä, Riitta Maunumäki, Kauko Nikula

Lähteet: Antti Tuomi-Nikula, Kälviän Tarmo 1909-1959
Antti Tuomi-Nikula, Kälviän Tarmo 1909-1969
Vesa-Matti Niskanen, Kälviän Tarmo 1909-1979
Vesa-Matti Niskanen, Kälviän Tarmo 1909-1989
Pöytäkirjat ja vihkot
Vuosikertomukset
Kaarlo Autio, Keskipohjalaisen urheilun historia
Arto Kauppinen, Keskipohjalaisen urheilun historia